Anna Karenina

Anna Karenina on Leo Tolstoin samannimiseen klassikoromaaniin perustuva draamaelokuva. 

Anna (Keira Knightley mm. Pirates of the Caribean) on venäläinen seurapiirirouva, joka hylkää arvostetun poliitikkomiehensä (Jude Law mm. Lahjakas herra Ripley) ja pienen poikansa rakastuttuaan komeaan ratsuväen upseeriin, kreivi Vronskiin (Aaron Taylor-Johnson). Annan ja Vronskin rakkaus on intohimoista, kaikennielevää ja lopulta tuhoisaa.
Päätarinan rinnalla elokuva kertoo toisenlaisen rakkaustarinan (vai voisiko sanoa täytetarinan), jonka osapuolia ovat Annan pikkusisko (Alicia Vikander, mm. ) sekä muuan vakavamielinen nuorukainen. Heidän lempeä rakkautensa kasvaa hitaasti, mutta syvenee vaikeuksien kautta vahvaksi ja kestäväksi. 

Anna Karenina on kuvattu uudella tai ainakin erikoisemmalla tavalla: katsojasta tuntuu kuin olisi teatterissa katsomassa koko elokuvaa / näytelmää. Lavastukset vaihtuvat silmissä, osa kuvataan lavasteissa ja ulkokohtauksia myöten kaikki on päivänselvästi näyttämöllä tapahtuvaa. Harvoin haluan jättää leffan kesken, mutta tällä kertaa niin melkein kävi. Uteliaisuus kuitenkin voitti.

 
Näyttelijäsuoritukset on ihan ok, mutta tarina itsessään on yksinkertaistettu äärimmilleen. Siitä syystä varmasti piti elokuvaan tupata myös Annan siskon rakkaustarina. Venäläinen sen ajan kulttuurikin jäi vähälle huomiolle. Puvut kyllä olivat mahtavia, mutta se nyt oli odotettavissa. Muuten siitäkin olisi tullut pettymys. Eipä elokuva muilla saroilla mitään palkintojakaan saanut, kuin puvuista.