20. joulukuuta 2012

Hunger game - Nälkäpeli




Pohjois-Amerikan raunioista on syntynyt Panem-niminen valtio, joka muodostuu kolmestatoista vyöhykkeestä. Aikanaan vyöhykkeet olivat kapinoineet vaurasta pääkaupunkia Capitolia vastaan, mistä rangaistukseksi kolmastoista vyöhyke hävitettiin ja kehitettiin julma tositelevisiotapahtuma nimeltä Nälkäpeli. Nälkäpeliin arvotaan jokaiselta vyöhykeeltä yksi poika- ja yksi tyttötribuutti. Kun 16-vuotiaan Katniss Everdeenin (Jennifer Lawrence) 12-vuotias pikkusisko Primrose valitaan Nälkäpeliin, hän ilmoittautuu vapaaehtoiseksi siskonsa tilalle. Katnissilla on edessään elämänsä kovin haaste: selviytyä voittajaksi pelissä, jonka voittaminen merkitsee mainetta ja rikkauksia ja häviäminen varmaa kuolemaa. 


Minusta oli järkyttävää, että joku on edes keksinyt moisen tositv-ohjelman. Ajatus siitä, että toisten nälkäänäkeminen ja kurjissa oloissa eläminen olisi viihdettä, on aivan hirveää. Mihin maailma on menossa?! Järkytykseltäni en oikein voinut edes keskittyä elokuvan arvioimiseen. :(

1. marraskuuta 2012

Picture This - Revi siitä





Nätti ja nokkela, mutta koulun suosittujen tyttöjen hylkimä Mandy, Ashley Tisdale (High school musical) kokee elämääkin suuremman ihmeen: koulun söpöin ja suosituin poika Drew kiinnostuu hänestä. Tie Drew'n kainaloon olisi siis selvä, ellei Mandylla olisi kaksikin vastustajaa: ylihuolehtivainen isä, Kevin Pollak (sekä Drew'n nykyinen heila Lisa.
Isä suostuu viimein 18 -vuotislahjaksi ostamaan videopuhelimen, joka kaikilla muilla jo onkin. Puhelin osoittautuukin ikäväksi lahjaksi. Isä nimittäin osti samanlaisen itselleen, jotta voi nähdä missä tytär milloinkin on ja kenen kanssa. Näin tapahtuukin joka puolen tunnin välein. Haastetta Mandylle tulee kun pitäisi mennä Drewn järjestämiin juhliin ja isä luulee hänen lukevan läksyjään kaverinsa kotona.



Oli kiva nähdä Ashley ns. tavallisena tyttönä eikä ilkeänä diivana, kuten High school musical -elokuvissa. Hän siis ilmeisesti osaa näytellä. Käsikirjoitus on ihan onnistunut. Vaikka tarina on tavallinen, on sitä väritetty koomisilla tilanteilla, kuten bändikisalla, jonka yleisö auttaa Mandyä isänsä huijaamisessa. Katsoisin siis uudestaankin.

23. lokakuuta 2012

The Harvey girls



The Harvey girls perustuu samannimiseen Samuel Hopkins Adamsin kirjaan, joka kertoo sivistystä levittävistä pioneereista. Juna tuo tullessaan Sandrockiin parisenkymmentä tarjoilijaa ja yhden postimorsiammen. Morsiammen häät perutaan heti ensi tapaamisella todellisuuden tullessa julki ja niinpä Susan (Judy Garland) liittyy Harvey tyttöjen joukkoon. Sandrockin miehet eivät pidä mistään säädyllisestä ja tuomari on pahimmasta päästä. Nyt Harvey tyttöjen mukana tuoma sivistys tuo jotain uutta energiaa pieneen kaupunkiin. Taisteluitta ei kuitenkaan selvitä. Harvey tytöt taistelevat saluunatyttöjä ja "pellossa asuneita" miehiä vastaan. Aseina on tosin hyvät tavat ja valssi. :D



Elokuva on vanha, mutta kerta toisensa jälkeen yhtä hellyttävä ja mukaansa tempaava. Asiaa tietysti auttaa mahtavat musiikit ja tanssikohtaukset. Judy Garland onkin elokuvan kantava voima, sillä ilman hänen tempperamenttista luonnettaan elokuvasta ei tulisi mitään. Hän on se joka saa muutoksen aikaan niin muissa kuin itsessäänkin. Toinen mainittava näyttelijä on Angela Lansbury (Murhasta tuli totta - Murder she wrote).

3. elokuuta 2012

Mail Order Bride - Pakomatka preerialle




Western-seikkailu pikkurikoksiin ja huijauksiin erikoistuneesta Diana McQueenista (Daphne Zuniga, mm. Melrose Place), joka päättää karistaa Bostonin tomut jaloistaan saatuaan tarpeekseen epärehellisen pomonsa kukkoilusta. Diana tekeytyy polioon menehtyneeksi ystävätterekseen, joka on solminut kirjeitse naimakaupat Wyomingissa asuvan maatilanomistajan kanssa. Saako Diana huijattua maatilaomistajan naimisiin kanssaan ja jättääkö entinen pomo hänet rauhaan?



Elokuvan tarina on tavallinen. Mitään yllätyksiä ei siis ole luvassa. Ja kyllä, elokuva päättyy niinkuin jo ennalta voi aavistaa. Kuitenkin se on viihdyttävä  henkilöhahmojensa erilaisten persoonallisuuksien kohtaamisilla.
Ottaen huomioon, että elokuvan ohjaaja Anne Wheeler on pääasiassa ohjannut vain televisiosarjoja (joista moni on flopannut), työn jälki on hyvää.

2. elokuuta 2012

Music of the Heart - Sydämen soinnut



Meryl Streep esittää koskettavan, tositapahtumiin perustuvan draaman pääosassa New Yorkissa asuvaa juuri eronnutta yksinhuoltajaäiti Robertaa. Hän päätyy viulunsoitonopettajaksi harlemilaiseen kouluun, jossa oman paikkansa ja arvostuksen löytäminen vie oman aikansa. Roberta onnistuu kuitenkin saamaan esiin oppilaidensa poikkeuksellisen lahjakkuuden ja vakuutettua yhteisön viulunsoiton hyödyllisyydestä.



Streepin roolisuoritus huomioitiin Oscar-ehdokkuudella. Streepin piti opetella soittamaan viulua elokuvaa varten. Harmi vain, että viulunsoitto ei näytäkään niin mestarilliselta kuin annetaan ymmärtää. Angela Basset on omiaan harlemin koulun tiukaksi rehtoriksi. Ohjaajana on Wes Craven, jolta yleensä voi odottaa kauhuelokuvia (mm. Scream, Painajainen Elm Streetillä).
Elokuvaan on saatu myös monia viulumestareita, kuten esimerkiksi Isaac Stern (Viulun soittaja katolla), Itzhak Perlman (viulisti Schindlerin listassa) ja Mark O'Connor.
Kaiken kaikkiaan elokuva on tunteita pintaan nostattava ja ei liian ennalta arvattava. Suosittelen etenkin klassisen musiikin ystäville.

10. toukokuuta 2012

Prince of Persia - The sands of time




Elokuvan alussa kerrotaan kuinka köyhästä katulapsesta, Dastanista, tulee Persian prinssi. Tämän jälkeen Dastan ja hänen prinssi-veljiensä Tus ja Garsiv hyökkäävät juokkoineen "Pyhään kaupunkiin" Alamutiin. Hyökkäyksen syynä on se, että persialainen vakoilija on nähnyt siellä asepajan, jossa valmistetaan miekkoja viholliselle. Persialaisten vallattua kaupungin Dastan saa käsiinsä erikoisen tikarin, jota yritetään kuljettaa salaa pois kaupungista. Ennenkun Dastan ehtii selvittää tikarin tarinan, hänen isänsä, Persian kuningas, murhataan, josta syytetään Dastania. Pakomatkalla tikarin salaisuus selviää ja tietysti ihastumistakin koetaan.



Elokuva on Disneyn harvinaisempia elokuvia ikärajansa puolesta. Tuottajana on Jerry Bruckheimer, joka on tuottanut mm. myös Pirates of the Caribean -elokuvat, CSI -sarjoja ja National Treasure -elokuvat. Vaikka elokuva perustuukin The sands of time" -videopeliin, ovat käsikirjoittajat saaneet juonen hyvin istutettua elokuvaan ja taistelukohtaukset ovat vähäisempiä kuin monessa muussa peliin perustuvassa elokuvassa.

7. toukokuuta 2012

Avatar




Viimeinkin uteliaisuus otti ja voitti ja katsoin tämänkin elokuvan. Ennakkoaavistukseni eivät olleet mitenkään positiivisia tai innokkaita elokuvasta, vaikka käsikirjoittajana ja ohjaajana onkin James Cameron. Alkuminuuteilla olinkin ensin varma, että olisi pitänyt jättää elokuva kuitenkin katsomatta sillä alku oli suoraan sanottuna hyvin sekava. Juoneen pääsi kyllä jotenkin sitten käsiksi aikanaan, mutta ei ihan helposti. 



Avatarin tapahtumat sijoittuvat Pandora -nimiselle planeetalle. Ihmiskuntaa kiinnostavat planeetan arvokkaat luonnonvarat, joiden hyödyntäminen häikäilemättömällä kaivostoiminnalla uhkaa planeettaa asuttavan navi-kansan olemassaoloa. Elokuvan päähenkilö on entinen merijalkaväen sotilas Jake Sully (Sam Worthington), joka kokeellisen Avatar -ohjelman kautta lähetetään Pandoralle navin hahmossa. Pandoran viidakossa hän tutustuu navi-neito Neytiriin (Zoe Saldana), joka vie hänet heimonsa luo ja opettaa hänelle kansansa tapoja. Kun ihmiset ja navi -kansa ajautuvat sodan partaalle, Jaken on valittava kumman puolella on. Kaikki varmaan osaavatkin arvata kumman puolen Jake valitsee.

Jakka elokuvan ideaan pääsee sisälle, voi jo arvata lopputuloksen. Senkö vuoksi alku olikin niin sekava? Kaikenkaikkiaan ihan ok leffa.

Tässä ja Avengers -elokuvassa oli samantyyliset lentohärvelit!

Avengers




Elokuvassa supersankarit tulee ja pelastaa maailman. Siis aihe on hyvinkin perinteinen. Kansainvälisen turvajärjestön johtaja Nick Fury (Samuel L. Jackson) huomaa tarvitsevansa tiimin, joka kykenisi pelastamaan maailman katastrofin partaalta. Niin käynnistyy kiireen vilkkaa maailmanlaajuinen värväyshanke. Sankareina ovat Marvelin supersuositut sankarit Iron Man (Robert Downey Jr.), Hulk (Mark Ruffalo), Thor (Chris Hemsworth), Captain America (Chris Evans), Hawkeye (Jeremy Renner) ja Black Widow (Scarlett Johansson). “Marvel’s The Avengers” perustuu Marvelin ikisuosittuun “Kostajat” -sarjakuvaan, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1963 ja josta on sittemmin kehittynyt todellinen sarjakuvan kivijalka. 



Elokuva on hyvin ennalta-arvattava loppuhuipennuksineen. Mutta silti mielenkiinto säilyy hyvin koko elokuvan ajan, koska jokaiseen mahdolliseen väliin on ahdettu sarkastisia ja humoristisia huomautuksia. Pahimpana suustaan tuntuu olevan Iron Man, jolla on joka asiaan jotakin sanottavana.

19. huhtikuuta 2012

Geishan muistelmat






Tämä Arthur Goldeniin saman nimiseen kirjaan perustuva elokuva on minun yksi kesto suosikeista. Olen katsonut elokuvan kymmeniä kertoja enkä siihen taida koskaan kyllästyä. Kirjassa tosin on paljon yksityiskohtia, jotka jäävät valitettavasti elokuvasta pois. Elokuva kyllä kertoo tarinan hyvin kirjalle uskollisena, mutta joitain pieniä asioita en olisi jättänyt pois. Silloin varmasti moni muukin (joka on nähnyt vain elokuvan) rakastaisi tätä elokuvaa / kirjaa yhtä paljon kuin minäkin. Kirja muuten oli kaksi vuotta The New York Timesin bestseller-listalla ja sitä käännettiin 32 kielelle.




Mutta mistä siis on oikein kyse? Tarina sijoittuu 1930 -luvun Kiotoon ja sen geisha -kaupunginosaan Gioniin. Isä myy 9 -vuotiaan Chiyon erääseen alueen monista geishataloista, jossa hän joutuu palvelijan rooliin. Aikansa tapeltuaan vastaan uutta kohtaloaan Chiyo alkaa haaveilemaan pääsystä geisha-oppiin ja unelmat toteutuvatkin geisha Mamehan ottaessa hänet suojatikseen. Alkaa ankara koulutus geishojen jaloihin taitoihin. Keskusteleminen, tanssi ja musisointi sekä miesten miellyttäminen monin eri tavoin ovat geishan tärkeitä taitoja, joskin merkittävää on myös ornamentinomainen kauneus. Geishojen maailmassa kilpailu on kovaa ja vihamiehiä syntyy väistämättä, minkä Chiyo saa kirjaimellisesti tuntea nahoissaan. Toisaalta myös rakkauden tunteiden kanssa on taisteltava, sillä geisha ei ole vapaa toteuttamaan omia mieltymyksiään.



Näyttelijävalinnat olivat ensin mielestäni omituiset draamaelokuvaan. Michelle Yeoh (Mameha) ja Ken Watanabe (päämies) ovat yleensä toimintaelokuvien vakionäyttelijöitä. Yllätyksekseni kumpikin osasivat tuoda pehmeyttä näyttelemiseensä ja suoriutuivat draamasta (ja etenkin suosikkielokuvastani) niinkin hyvin, että katson "heidän" elokuviaan nykyään ilman ennakkoluuloja. Zhang Ziyi (Chiyo) oli täydellinen lapsenomaisilla kasvoillaan elokuvan päärooliin. Gong Li (Hatsumomo) on tämän elokuvan jälkeen vaikea nähdä ystävällisenä hahmona. Niin vahvasti hän sai ilkeytensä esiin tässä elokuvassa. Ilmeet olivat opittuja jopa silmiä myöten.

Elokuva muuten nappasi vuonna 2005 kolme Oscaria: parhaasta kuvauksesta, parhaasta taiteellisesta ohjauksesta ja parhaasta puvustuksesta.

Liebster Blog


Tämän tunnustuksen säännöt ovat:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa (senhän taisin jo tehdäkin)
2. Valitse muutama lempiblogiasi (joilla on lukijoita alle 200) ja anna heille Liebster-palkinto
3. Liitä saamasi palkinto omaan blogiisi
4. Toivo että palkinnon saisi mahdollisimman moni "pikkuinen" blogi. :)


Kiitokset Kytsättärelle!

En ole vielä löytänyt muita kiinnostavia blogeja kuin Kytsätär, joten laitan tämän eteenpäin jakka jotain sopivaa löydän.

15. huhtikuuta 2012

Anoppi on pahin





Tuli kaivettua vanha elokuva uusinta kierrokselle. Tämä on juuri sellainen elokuva, joka piristää kummasti päivää, vaikka aiheena onkin yksi perinteisimmistä ristiriidoista: anoppi-miniä asetelma.
Tyttö tapaa pojan ja kaikki on ruusuista, kunnes... anoppi astuu kuvioon. Tällä kertaa anoppi vielä tekee kaikkensa (jopa myrkyttämällä), että poikakulta olisi vain hänen kultansa. Sillä eihän äidit usko koskaan miniän olevan tarpeeksi hyvä pojalleen, vaikka se olis Stepfordin tyyliin tehty (Stepfordin naiset -elokuva).


Jane Fonda osaa näytellä kyllä ilkeää anoppia, mutta häntä katsoessa ei voi unohtaa ajatusta, että kuinka paljon hänen kasvojaan on kursittu - ikäistään nuoremmalta kun kuitenkin näyttää.
Jenniferistä huomasi tämän elokuvan kohdalla, että kyllä hän oikeastikin osaa näytellä. Hän osaa näytellä iloista, lempeää, mutta myös ilkeää. Jennifer on siis oppinut näyttelemistä sitten Unelmien Manhattanin.
Ei unohdeta kuitenkaan Wanda Sykesia (anopin avustaja). Hänen välikommentit nimenomaan kun tekevät tästä komedian ja saavat jopa odottamaan hänen seuraavaan kommenttiaan.

19. maaliskuuta 2012

The Help - Piiat





Paljon puhuttu ja kohistu elokuva,The Help kuvailee elämää Missisipissä 1960 -luvulla. Mustat palvelijat ja valkoiset emännät taistelevat alati ihmisarvoon liittyvistä asioista. Erilaisuus ei siis ole valttia tässä elokuvassa! Valkoisten emäntien "työtä" on huolehtia miehensä hyvinvoinnista ja pitää huolta kodista "näennäisesti" (vrt. Mona Lisa smile). Mustat palvelijat tekevät taloustyöt ja kasvattavat lapset´(vrt. Tuulen viemää). Elämä kaupungissa jatkuu tavalliseen mustia alistavaan tapaan, kunnes eräs toimittajanalku, Skeeter kiinnostuu palvelijoiden eriarvoisesta ja loukkaavasta kohtelusta niin, että haluaa kirjoittaa kirjan heistä. Mustille palvelijoille emännistään kertominen oli tuohon aikaan liki rikos ja siksi Skeerterin onkin aluksi vaikea saada apua kirjansa tekemiseksi. 

Oman hauskuutensa elokuvaan toi kaupunkiin tullut uusi emäntä, jota ei huolittu seurapiireihin ja jolla ei koskaan ole ollut palvelijaa. Hän siis oli kuin kahden tulen välissä. Kun hän viimein hankki ja sai palvelijan itselleen, hän rikkoi heti liudan käyttäytymissääntöjä ja aiheutti hämmennystä palvelijassaan, Minnyssä.

Elokuva olisi voinut olla paljon realistisempi ja synkempi, mutta ilmeisesti tekijät eivät halunneet ottaa liian isoa riskiä yleisön vastaanoton suhteen. Minua jäi kiinnostamaan, mikä oli alkuperäisen Kathryn Stockettin kirjan mukainen surullinen loppu, jota elokuvaan ei laitettu. Oliko tämä myös yleisön kalastelua?! 



Näyttelijätyö elokuvassa oli oikeastikin Oscareiden arvoista. Olihan elokuva ehdolla parhaasta elokuvasta, parhaasta naispääosasta sekä kahdella naissivuosalla. Octavia Spencer (Minny) nappasikin naissivuosastaan Oscarin.

14. maaliskuuta 2012

Neljä naista



Laitetaanpa tänne myös jotain kotimaista tuotantoa. Neljä naista vuodelta 1942 tuli minulle ensimmäisenä mieleen, joka perustuu Serpin samannimiseen näytelmään.

Elokuvassa on kahden perheen, hieno Timelius ja vähän hienompi Karlsson, monimutkaiset sukulaissuhteet tekevät elokuvasta mielenkiintoisen ja ei niin vanhanaikaisenkaan... Elokuvassa kuitenkin käsitellään niin perinteisiä rakkaushuolia kuin myös insestiä.



Helena Kara onnistuu jälleen näyttelemään niin teini-ikäistä kuin aikuisempaankin hahmoa. Tämä on muistaakseni toinen tällainen hänen urallaan (Hätävara). Eine Laine, Salli Karuna ja Emma Väänänen ovat muut pääosan esittäjät. Eine Laine on näistä yksi kantava näyttelijä Helenan lisäksi omalla herttaisella luonteellaan, joka tuo valoa vaikeampaankin tilanteeseen.

Nippelitietoa: Neljä naista oli vaarassa tuhoutua jo ennen ensi-iltaansa, sillä Suomi-Filmin laboratoriossa syttyi tulipalo, joka oli hävittää elokuvan negatiivin, mutta se pelastui kuin ihmeen kaupalla.

Johnny English Reborn



Jos ensimmäisen English -elokuvan vuorosanat osaa jo ulkoa ja kuitenkin rakastaa Johnnya yli kaiken, tuo tämä elokuva vähän vaihtelua. Mutta vain VÄHÄN. Itse katsoin tämän elokuvan liki kokonaan pikakelattuna ja se oli hyvä päätös. Normaalinopeudella katsoin jotkut "taistelukohtaukset" ja tärkeät keskustelut, mutta silti en jäänyt mielestäni mistään paitsi. Reborn on niin ensimmäisen kaltainen, että kun tuntee Johnnyn koheltelutavat ja on nähnyt jokusen Bond -elokuvan, tietää jo taatusti miten elokuva etenee. 



Mitään uutta en siis saanut tästä elokuvasta irti. Mikä toisaalta tuntuu rahan haaskaukselta. Miksi tämä elokuva yleensä edes tehtiin?! 

4. maaliskuuta 2012

Morsiusneidot



Kannen perusteella tästä leffasta sai käsityksen, että siinä on niitä samoja hääjärjestelykatastrofeja kuin monessa muussakin aikaisemmin, mutta tämä olikin poikkeus. Aiheessa kyllä pysyttiin, mutta enemmän keskityttiin ihmissuhdeongelmiin. Kirjoittaja oli saanut monta ihan erilaista personaa mahtumaan samaan leffaa toimivasti. Ja näiden ihmisten yhteenotot ja avoimet keskustelut toikin sitä jotain tähän leffaan. Tämän elokuvan jälkeen ei miehetkään voi enää sanoa, että kaikki naiset on samanlaisia! 



Ja ettei olisi mennyt liian feministiseksi (etenkään kun sulhasella taisi olla vain pari vuorosanaa koko elokuvassa) oli tässäkin elokuvassa se kaiken pelastava prinssi, joka tosin joutui koville. Kaiken lisäksi, että "prinssi" on poliisi, tuo oman klikkinsä Annien (se elokuvan onneton tapaus) ja "prinssin" välille. 


Naiset osaavat olla kateuden tullen toisilleen todella julmia keinoja kaihtamatta ja se on tässä elokuvassakin muistettu.

Ihan hyvä leffa siis kaiken kaikkiaan. Mut ei niin hyvä kuitenkaan, et katsoisin parin viikon päästä uudestaan.

27. helmikuuta 2012

The Karate Kid


Kuten yleensä jatkoelokuvat tai uudet versiot ovat vain hipaisuja alkuperäisistä mestareista. Tämän elokuvan kohdalla minun pitää pyörtää sanani. Oliko syynä sitten Jackie Chan vai ohjaajan hyvä työ, tämä elokuva kunnioittaa ensimmäistä Karate Kidiä, mutta on silti itsenäinen. Taitavaa työtä!


Oman plussan elokuvalle antaa kyllä mahtavat maisemat ja muutenkin tapahtumaympäristö. Alkuperäiseen verrattuna siinä asiassa on menty parempaan suuntaan, sillä ollaan päästy pois amerikkalaisesta lähiöstä.

Tässä vielä linkki trailerista, jos joku ei ole uskaltanut elokuvaan perehtyä.
http://www.hotcelebsvids.com/2009/12/karate-kid-2010-official-hd-trailer.html

Miss FBI


Tässäpä yksi hauskoista "kyttäleffoista". Sandra Bullock tosin on melkein aina taattu merkki hyvästä elokuvasta. Hän osaa olla poikamainen ja myös hienohelma tarvittaessa. Ja niitähän tässä leffassa haettiin.



Elokuvan kakkonen oli kai se pakolla tehty, ainakin jälki oli sen verran huonoa. Tulipahan yleisö hiljennettyä. Tuon jälkeen ei enää kolmatta halua kukaan nähdä. Paitsi, jos on erittäin suuuuuuri fani. Näyttelijätyö on siis ihan mukiin menevää, mutta juoni ...

Siis yhteenvetona: ykkönen YES, kakkonen NO.

20. helmikuuta 2012

Zookeeper

Tässä on jälleen hyvä esimerkki elokuvasta, jossa mahdoton on mahdollista. Puhuvia ja asioita järjesteleviä eläimiä ja tietysti se ihminen (Kevin James), joka on aivan onneton rakkausasioissa. Onneksi hänestä sentään välittävät eläintarhan asukit, vaikka niillä itselläänkin on omat ongelmansa.



Eläinten avulla tarina toimii, mutta muuten ihan peruskamaa. Äänensä antaneet sopivat eläinten ääniksi hyvin kohdalleen (mm. Adam Sandler, Stallone ja Cher).

Gone with the wind

Klassikollahan sitä on hyvä aloittaa. Tuulen viemää.



Scarlettin jääräpäisyys, vahva tahto ja lapsellisuus ovat kyllä unohtumaton yhdistelmä. Häntä ei voi kuin ihailla. Scarlettin motto: "Do not squander time. That is the stuff life is made off."