Tuli kaivettua vanha elokuva uusinta kierrokselle. Tämä on juuri sellainen elokuva, joka piristää kummasti päivää, vaikka aiheena onkin yksi perinteisimmistä ristiriidoista: anoppi-miniä asetelma.
Tyttö tapaa pojan ja kaikki on ruusuista, kunnes... anoppi astuu kuvioon. Tällä kertaa anoppi vielä tekee kaikkensa (jopa myrkyttämällä), että poikakulta olisi vain hänen kultansa. Sillä eihän äidit usko koskaan miniän olevan tarpeeksi hyvä pojalleen, vaikka se olis Stepfordin tyyliin tehty (Stepfordin naiset -elokuva).
Jane Fonda osaa näytellä kyllä ilkeää anoppia, mutta häntä katsoessa ei voi unohtaa ajatusta, että kuinka paljon hänen kasvojaan on kursittu - ikäistään nuoremmalta kun kuitenkin näyttää.
Jenniferistä huomasi tämän elokuvan kohdalla, että kyllä hän oikeastikin osaa näytellä. Hän osaa näytellä iloista, lempeää, mutta myös ilkeää. Jennifer on siis oppinut näyttelemistä sitten Unelmien Manhattanin.
Ei unohdeta kuitenkaan Wanda Sykesia (anopin avustaja). Hänen välikommentit nimenomaan kun tekevät tästä komedian ja saavat jopa odottamaan hänen seuraavaan kommenttiaan.
mä olen muuten katsonut kerran tämän anoppini kanssa. Kikatusta kummallakin.
VastaaPoistaPienoinen tehtävä olisi tuolla mun blogissa sulle osoitettuna.