Paljon puhuttu ja kohistu elokuva,The Help kuvailee elämää Missisipissä 1960 -luvulla. Mustat palvelijat ja valkoiset emännät taistelevat alati ihmisarvoon liittyvistä asioista. Erilaisuus ei siis ole valttia tässä elokuvassa! Valkoisten emäntien "työtä" on huolehtia miehensä hyvinvoinnista ja pitää huolta kodista "näennäisesti" (vrt. Mona Lisa smile). Mustat palvelijat tekevät taloustyöt ja kasvattavat lapset´(vrt. Tuulen viemää). Elämä kaupungissa jatkuu tavalliseen mustia alistavaan tapaan, kunnes eräs toimittajanalku, Skeeter kiinnostuu palvelijoiden eriarvoisesta ja loukkaavasta kohtelusta niin, että haluaa kirjoittaa kirjan heistä. Mustille palvelijoille emännistään kertominen oli tuohon aikaan liki rikos ja siksi Skeerterin onkin aluksi vaikea saada apua kirjansa tekemiseksi.
Oman hauskuutensa elokuvaan toi kaupunkiin tullut uusi emäntä, jota ei huolittu seurapiireihin ja jolla ei koskaan ole ollut palvelijaa. Hän siis oli kuin kahden tulen välissä. Kun hän viimein hankki ja sai palvelijan itselleen, hän rikkoi heti liudan käyttäytymissääntöjä ja aiheutti hämmennystä palvelijassaan, Minnyssä.
Elokuva olisi voinut olla paljon realistisempi ja synkempi, mutta ilmeisesti tekijät eivät halunneet ottaa liian isoa riskiä yleisön vastaanoton suhteen. Minua jäi kiinnostamaan, mikä oli alkuperäisen Kathryn Stockettin kirjan mukainen surullinen loppu, jota elokuvaan ei laitettu. Oliko tämä myös yleisön kalastelua?!
Näyttelijätyö elokuvassa oli oikeastikin Oscareiden arvoista. Olihan elokuva ehdolla parhaasta elokuvasta, parhaasta naispääosasta sekä kahdella naissivuosalla. Octavia Spencer (Minny) nappasikin naissivuosastaan Oscarin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti