Heinäkuun leffa

MISTÄ LEFFASTA?

Tämän kuun leffa perustuu Lauren Weisbergin romaaniin ja on täynnä tähtinäyttelijöitä. Pääosia vetää kaksi hyvin vahvaa naista, joista toinen kuvassa, Meryl Streep.

Erin Brockovich

Paluu kesälomalta.

Toukokuun leffa oli Erin Brockovich.
Erin (Julia Roberts) on kaksi kertaa eronnut kolmen lapsen äiti. Rahat ovat lopussa ja työpaikasta ei ole tietoakaan. Hän onnistuu kuitenkin pääsemään lakitoimistoon töihin lähinnä terävän kielensä ansiosta. Arkistojen kätköistä Erin löytää tietoja epäilyttävistä kiinteistökaupoista ja hänelle selviää, että kaupungin pohjavedet ovat saastuneet. Kaupunkilaiset sairastuvat yksi toisensa jälkeen, mutta syytteen nostaminen ei kiinnosta juuri ketään. Sinnikäs Erin lähtee kiertämään ovelta ovelle ja lopulta 600 kaupunkilaista panee nimensä kanteeseen. Peräänantamattomuuden palkkana on oikeushistorian suurimmat yksityiset korvaukset.

Elokuva on kerta toisensa jälkeen hyvä. Julia sai roolistaan ensimmäisen Oscarin eikä ihme. Hän sai pari muutakin pystiä suorituksestaan. Osa varmaan mikä vaikutti tähän oli hyvä ohjaaja, Steven Soderbergh, joka sai samaisena vuonna Oscarin Traffic -elokuvastaan. Brockovichin jälkeen on Steven ja Julia tehneet monta leffaa yhdessä, joten yhteistyö varmasti on sujunut hyvin.
Muistan kun leffa tuli ensi-iltaan kuinka sitä mainostettiin isolla budjetilla joka paikassa. Ihmettelin, että mikä lie tuokin taas on, mutta kun viimein suostuin sen katsomaan, yllätyin todella positiivisesti ja siitä lähtienkin leffa on kuulunut vakkari uusintoihini.

Muumio

Huhtikuun elokuva oli Muumio. Arvelin, että on se sen verran tuttu, että vihjeet olisi riittäneet, mutta laitetaampa helpompia ensi kerralla.

Muumiohan on uusintapainos 1932 vuoden elokuvasta. Vuosien aikana kehittyneen teknologian ansiosta uusi versio voittaa vanhan mennen tullen.
Kolmetuhatta vuotta sitten ylipappi Imhotepillä (Vosloo) on suhde faaraon rakastajattaren kanssa. He jäävät kiinni ja tappavat faaraon, mutta rakastajatar tekee itsarin ja Imhotep pääsee pakoon. Mutta mies napataan hänen suorittaessaan rituaalia, jonka on määrä herättää Anck Su Namun henkiin, ja mies haudattaan elävältä hirveän kirouksen saattelemana. 1920 -luvulla Rick O'’Connell (Fraser) ja Evelyn Carnahan (Rachel Weisz) saapuvat haudalle ja herättävät vahingossa Imhotepin muumion. Sitten alkaakin vitsaukset vaivaamaan egyptiläisiä. Eikä muumiokaan tunnu olevan kovin hyvällä päällä.

Muumio oli omana aikanaan varsin kallis elokuva, mutta 80 miljoonasta dollarista paljon lienee mennyt käytännön lavasteisiin, puvustukseen ja yms. Elokuva nosti myös pääosanäyttelijät kunnon palkoille. Tämän jälkeenhän on tehty pari jatkoleffaa samaan aiheeseen liityen. Rachel Weisz tämän elokuvan ansiosta ehkä parhaiten nousi pinnalle. On sittenmin saanut jopa Oscarinkin toisen elokuvan myötä.

Tämä elokuva kuuluu nykyään mielestäni parhaiten "klassikot" -kategoriaan. 90 -luvun lopun elokuvaksi aika onnistunut myös tehosteiltaan. Mutta jos tänä päivänä tehtäisiin uusi versio, voisin melkein vannoa, että muumio olisi paljon kesymmän näköinen. Sehän se nykyään on tyylinä. Ei vamppyyrit, ihmissudet ym. pelottavuudet enää juurikaan erotu tavis ihmisestä. Oltaisko me jo kaikki nähty ja mitään uutta pelottavaa ei enää osata keksiä?

Toukokuun leffa

 MISTÄ LEFFASTA?

Tämän kuun elokuva perustuu tositapahtumiin ja nousi aikamoiseksi kohuksi ilmestyessään. Julia Roberts (kuvassa) voitti parhaan naispääosan Oscarin tällä leffalla, mikä olikin hänen ensimmäinen voittonsa.

Kitt Kittredge - Neiti Neuvokas

Lama, kerjäläiset, työttömyys, rakkaus, perhe, ystävyys ja tahto, joka vie vaikka läpi harmaan kiven. Niistä aineksista tämä leffa on koottu perustuen Valerie Trippin tarinoihin.
Elokuva kertoo 10 -vuotiaasta Kit Kittredgestä (Abigail Breslin), joka asuu Cincinnatissa Ohiossa 1930-luvulla suuren laman aikana ja haaveilee sanomalehdentoimittajan työstä. Isä (Chris O'Donnell) menettää työnsä, kuten monet muutkin ja lähtee työnhakuun muualle. Äidin ja Kitin on pärjätäkseen otettava kotiinsa täysihoitolaisia, jotka ovat melkoisen värikästä väkeä. Osavaltiossa tapahtuu asuntomurtojen sarja, ja eräänä päivänä myös Kitin äidin rahat varastetaan. Pääepäillyksi joutuu kulkuripoika Will, joka on autellut myös Kitiä ja hänen äitiään ollessaan ilman miestä talossa. Mutta Kit ei voi uskoa ystäväänsä varkaaksi. Yhdessä muiden ystäviensä kanssa Kit päättää selvittää arvoituksen.

Elokuvassa on useita tuttuja näyttelijöitä: mm. Jane Krakowski (Ally McBeal), Joan Cusack (School of Rock), Stanley Tucci (Paholainen pukeutuu Pradaan). Juonessa on pari yllätysmomenttia, jotka on saatu hyvällä näyttelijän työllä esiin. Kaiken kaikkiaan leffa on mielestäni onnistunut ja hieman tavanomaisesta poikkeava.

Huhtikuun leffa

Tässäpä uusi arvoitus. Vihjeitä:

1. Kuvan nainen on yksi päänäyttelijöistä.

2. Kuvan kirjan pitäisi kertoa loput. 

Jos sattuisi sellaisia olemaan, jotka eivät ole tätä vanhaa hittiä vielä nähneet, voi tämän katsoa tässä kuussa livenä töllöttimestä.

Sissi

 Maaliskuun elokuva oli siis Sissi. 

Elokuvasarja kertoo Itävalta-Unkarin keisarinnasta aika höllästi. Elokuvat on tekemällä tehty romanttisiksi ja ihaniksi pukudraamoiksi. Kolmas elokuva, Keisarinnan kohtalonvuodet, etenkin on hyvin sepitetty.
Sissi, Bayerin prinsessa ja Itävallan keisari Franz rakastuvat ja yrittävät löytää mahdollisen tavallisen elämäntavan hovin tiukan etiketin ja suvun kanssa. Erimielisyyksiä tulee vähän kaikkien kesken. Etenkin Franz on puun ja kuoren välissä, kun Sissi ja oma äiti ovat erimieltä valtion asioista tai lasten kasvatuksesta. Ei se ole kenellekään miehelle herkkupaikka.

Elokuvasarja oli jo ilmestyessään menestys, joka sitten varjostikin Romy Schneiderin lopun elämää. Katsojat eivät hyväksyneet häntä muuna hahmona kuin Sissinä, millä olikin sitten traagiset seuraukset. Näissä elokuvissa, kuten parissa muussakin, Romyn äiti näyttelee sivuosaa yleensä ollen Romyn hahmon äiti, täti tai opettaja.

Elokuvat ovat 50 -luvulta ja se näkyy. Mutta heille, jotka pitävät romanttisista pukudraamoista, tämä on omiaan. Itse katsonkin nämä elokuvat kerran pari vuodessa. On se sen verran unenomaista.