Music of the Heart - Sydämen soinnut

Meryl Streep esittää koskettavan, tositapahtumiin perustuvan draaman pääosassa New Yorkissa asuvaa juuri eronnutta yksinhuoltajaäiti Robertaa. Hän päätyy viulunsoitonopettajaksi harlemilaiseen kouluun, jossa oman paikkansa ja arvostuksen löytäminen vie oman aikansa. Roberta onnistuu kuitenkin saamaan esiin oppilaidensa poikkeuksellisen lahjakkuuden ja vakuutettua yhteisön viulunsoiton hyödyllisyydestä.

Streepin roolisuoritus huomioitiin Oscar-ehdokkuudella. Streepin piti opetella soittamaan viulua elokuvaa varten. Harmi vain, että viulunsoitto ei näytäkään niin mestarilliselta kuin annetaan ymmärtää. Angela Basset on omiaan harlemin koulun tiukaksi rehtoriksi. Ohjaajana on Wes Craven, jolta yleensä voi odottaa kauhuelokuvia (mm. Scream, Painajainen Elm Streetillä).
Elokuvaan on saatu myös monia viulumestareita, kuten esimerkiksi Isaac Stern (Viulun soittaja katolla), Itzhak Perlman (viulisti Schindlerin listassa) ja Mark O'Connor.
Kaiken kaikkiaan elokuva on tunteita pintaan nostattava ja ei liian ennalta arvattava. Suosittelen etenkin klassisen musiikin ystäville.

Prince of Persia - The sands of time

Elokuvan alussa kerrotaan kuinka köyhästä katulapsesta, Dastanista, tulee Persian prinssi. Tämän jälkeen Dastan ja hänen prinssi-veljiensä Tus ja Garsiv hyökkäävät juokkoineen "Pyhään kaupunkiin" Alamutiin. Hyökkäyksen syynä on se, että persialainen vakoilija on nähnyt siellä asepajan, jossa valmistetaan miekkoja viholliselle. Persialaisten vallattua kaupungin Dastan saa käsiinsä erikoisen tikarin, jota yritetään kuljettaa salaa pois kaupungista. Ennenkun Dastan ehtii selvittää tikarin tarinan, hänen isänsä, Persian kuningas, murhataan, josta syytetään Dastania. Pakomatkalla tikarin salaisuus selviää ja tietysti ihastumistakin koetaan.

Elokuva on Disneyn harvinaisempia elokuvia ikärajansa puolesta. Tuottajana on Jerry Bruckheimer, joka on tuottanut mm. myös Pirates of the Caribean -elokuvat, CSI -sarjoja ja National Treasure -elokuvat. Vaikka elokuva perustuukin The sands of time" -videopeliin, ovat käsikirjoittajat saaneet juonen hyvin istutettua elokuvaan ja taistelukohtaukset ovat vähäisempiä kuin monessa muussa peliin perustuvassa elokuvassa.

Avatar

Viimeinkin uteliaisuus otti ja voitti ja katsoin tämänkin elokuvan. Ennakkoaavistukseni eivät olleet mitenkään positiivisia tai innokkaita elokuvasta, vaikka käsikirjoittajana ja ohjaajana onkin James Cameron. Alkuminuuteilla olinkin ensin varma, että olisi pitänyt jättää elokuva kuitenkin katsomatta sillä alku oli suoraan sanottuna hyvin sekava. Juoneen pääsi kyllä jotenkin sitten käsiksi aikanaan, mutta ei ihan helposti. 

Avatarin tapahtumat sijoittuvat Pandora -nimiselle planeetalle. Ihmiskuntaa kiinnostavat planeetan arvokkaat luonnonvarat, joiden hyödyntäminen häikäilemättömällä kaivostoiminnalla uhkaa planeettaa asuttavan navi-kansan olemassaoloa. Elokuvan päähenkilö on entinen merijalkaväen sotilas Jake Sully (Sam Worthington), joka kokeellisen Avatar -ohjelman kautta lähetetään Pandoralle navin hahmossa. Pandoran viidakossa hän tutustuu navi-neito Neytiriin (Zoe Saldana), joka vie hänet heimonsa luo ja opettaa hänelle kansansa tapoja. Kun ihmiset ja navi -kansa ajautuvat sodan partaalle, Jaken on valittava kumman puolella on. Kaikki varmaan osaavatkin arvata kumman puolen Jake valitsee.

Jakka elokuvan ideaan pääsee sisälle, voi jo arvata lopputuloksen. Senkö vuoksi alku olikin niin sekava? Kaikenkaikkiaan ihan ok leffa.

Tässä ja Avengers -elokuvassa oli samantyyliset lentohärvelit!

Avengers

Elokuvassa supersankarit tulee ja pelastaa maailman. Siis aihe on hyvinkin perinteinen. Kansainvälisen turvajärjestön johtaja Nick Fury (Samuel L. Jackson) huomaa tarvitsevansa tiimin, joka kykenisi pelastamaan maailman katastrofin partaalta. Niin käynnistyy kiireen vilkkaa maailmanlaajuinen värväyshanke. Sankareina ovat Marvelin supersuositut sankarit Iron Man (Robert Downey Jr.), Hulk (Mark Ruffalo), Thor (Chris Hemsworth), Captain America (Chris Evans), Hawkeye (Jeremy Renner) ja Black Widow (Scarlett Johansson). “Marvel’s The Avengers” perustuu Marvelin ikisuosittuun “Kostajat” -sarjakuvaan, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1963 ja josta on sittemmin kehittynyt todellinen sarjakuvan kivijalka. 

Elokuva on hyvin ennalta-arvattava loppuhuipennuksineen. Mutta silti mielenkiinto säilyy hyvin koko elokuvan ajan, koska jokaiseen mahdolliseen väliin on ahdettu sarkastisia ja humoristisia huomautuksia. Pahimpana suustaan tuntuu olevan Iron Man, jolla on joka asiaan jotakin sanottavana.

Geishan muistelmat

Tämä Arthur Goldeniin saman nimiseen kirjaan perustuva elokuva on minun yksi kesto suosikeista. Olen katsonut elokuvan kymmeniä kertoja enkä siihen taida koskaan kyllästyä. Kirjassa tosin on paljon yksityiskohtia, jotka jäävät valitettavasti elokuvasta pois. Elokuva kyllä kertoo tarinan hyvin kirjalle uskollisena, mutta joitain pieniä asioita en olisi jättänyt pois. Silloin varmasti moni muukin (joka on nähnyt vain elokuvan) rakastaisi tätä elokuvaa / kirjaa yhtä paljon kuin minäkin. Kirja muuten oli kaksi vuotta The New York Timesin bestseller-listalla ja sitä käännettiin 32 kielelle.

Mutta mistä siis on oikein kyse? Tarina sijoittuu 1930 -luvun Kiotoon ja sen geisha -kaupunginosaan Gioniin. Isä myy 9 -vuotiaan Chiyon erääseen alueen monista geishataloista, jossa hän joutuu palvelijan rooliin. Aikansa tapeltuaan vastaan uutta kohtaloaan Chiyo alkaa haaveilemaan pääsystä geisha-oppiin ja unelmat toteutuvatkin geisha Mamehan ottaessa hänet suojatikseen. Alkaa ankara koulutus geishojen jaloihin taitoihin. Keskusteleminen, tanssi ja musisointi sekä miesten miellyttäminen monin eri tavoin ovat geishan tärkeitä taitoja, joskin merkittävää on myös ornamentinomainen kauneus. Geishojen maailmassa kilpailu on kovaa ja vihamiehiä syntyy väistämättä, minkä Chiyo saa kirjaimellisesti tuntea nahoissaan. Toisaalta myös rakkauden tunteiden kanssa on taisteltava, sillä geisha ei ole vapaa toteuttamaan omia mieltymyksiään.

Näyttelijävalinnat olivat ensin mielestäni omituiset draamaelokuvaan. Michelle Yeoh (Mameha) ja Ken Watanabe (päämies) ovat yleensä toimintaelokuvien vakionäyttelijöitä. Yllätyksekseni kumpikin osasivat tuoda pehmeyttä näyttelemiseensä ja suoriutuivat draamasta (ja etenkin suosikkielokuvastani) niinkin hyvin, että katson "heidän" elokuviaan nykyään ilman ennakkoluuloja. Zhang Ziyi (Chiyo) oli täydellinen lapsenomaisilla kasvoillaan elokuvan päärooliin. Gong Li (Hatsumomo) on tämän elokuvan jälkeen vaikea nähdä ystävällisenä hahmona. Niin vahvasti hän sai ilkeytensä esiin tässä elokuvassa. Ilmeet olivat opittuja jopa silmiä myöten.

Elokuva muuten nappasi vuonna 2005 kolme Oscaria: parhaasta kuvauksesta, parhaasta taiteellisesta ohjauksesta ja parhaasta puvustuksesta.

Liebster Blog

Tämän tunnustuksen säännöt ovat:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa (senhän taisin jo tehdäkin)
2. Valitse muutama lempiblogiasi (joilla on lukijoita alle 200) ja anna heille Liebster-palkinto
3. Liitä saamasi palkinto omaan blogiisi
4. Toivo että palkinnon saisi mahdollisimman moni "pikkuinen" blogi. :)

Kiitokset Kytsättärelle!

En ole vielä löytänyt muita kiinnostavia blogeja kuin Kytsätär, joten laitan tämän eteenpäin jakka jotain sopivaa löydän.

Anoppi on pahin

Tuli kaivettua vanha elokuva uusinta kierrokselle. Tämä on juuri sellainen elokuva, joka piristää kummasti päivää, vaikka aiheena onkin yksi perinteisimmistä ristiriidoista: anoppi-miniä asetelma.
Tyttö tapaa pojan ja kaikki on ruusuista, kunnes... anoppi astuu kuvioon. Tällä kertaa anoppi vielä tekee kaikkensa (jopa myrkyttämällä), että poikakulta olisi vain hänen kultansa. Sillä eihän äidit usko koskaan miniän olevan tarpeeksi hyvä pojalleen, vaikka se olis Stepfordin tyyliin tehty (Stepfordin naiset -elokuva).

Jane Fonda osaa näytellä kyllä ilkeää anoppia, mutta häntä katsoessa ei voi unohtaa ajatusta, että kuinka paljon hänen kasvojaan on kursittu - ikäistään nuoremmalta kun kuitenkin näyttää.
Jenniferistä huomasi tämän elokuvan kohdalla, että kyllä hän oikeastikin osaa näytellä. Hän osaa näytellä iloista, lempeää, mutta myös ilkeää. Jennifer on siis oppinut näyttelemistä sitten Unelmien Manhattanin.
Ei unohdeta kuitenkaan Wanda Sykesia (anopin avustaja). Hänen välikommentit nimenomaan kun tekevät tästä komedian ja saavat jopa odottamaan hänen seuraavaan kommenttiaan.