18. kesäkuuta 2017

Inferno


Robert Langdon (Tom Hanks, mm. Da Vinci code, Forrest Gump) herää italialaisessa sairaalassa muistinsa menettäneenä ja turvautuu tohtori Sienna Brooksin (Felicity Jones, mm. Kaiken teoria) apuun saadakseen muistikuvansa takaisin. Yhdessä he kiertävät Eurooppaa käyden kisaa kelloa ja eri tahoja vastaan voidakseen estää maailmanparantajia päästämästä valloilleen virusta, joka surmaisi puolet koko maapallon väestöstä.


Dan Brownin Langdon-sarjan perusteella tehty kolmas elokuva Inferno eli helvetti on vain salaviestien ts. symbolien kohdalta samanlainen kuin edelliset kaksi elokuvaa. Tällä kertaa kohteena ei ole joku tietty ryhmä vaan kaikki ihmiset. Kirjaa en ole lukenut, joten en tiedä onko tässä kyse tulkinnasta vai kirjailijan ideoiden loppumisesta. Ohjaaja Ron Howard oli tosin tyylilleen uskollinen, mutta ehkä tällä kertaa olisi pitänyt keksiä toinen lähestymistapa. Kokonaisuus oli sekava ja vasta toisella katsomiskerralla juonen pienet yksityiskohdat avautuivat paremmin. Mutta ehkä olikin tarkoitus vain herättää ajatuksia katsojille.


Langdonin rooli on omiaan Tom Hanksin näyttelytaitoihin ja en keksi parempaakaan, joka osaisi yhtä hyvin välittää vilkasta aivotoimintaa niin vähin elein. Näyttelijävalinnoista eniten pisti silmääni Irrfan Khan, joka jälleen kerran oli rikkaan ja ison pomon roolissa. Parhaiten muistan hänet Jurassic Worldistä, jonka castingeihin kuului myös Omar Sy. Hänellä oli tosin Infernossa aivan erilainen roolihahmo esitettävänään. On kiva huomata, että Omar osaa muutakin kuin komediaa. Mutta nähtäväksi jää, jämähtääkö Irrfan rikkaan pomon rooliin.



19. maaliskuuta 2017

Beauty and the Beast - Kaunotar ja Hirviö



Belle (Emma Watson mm. Harry Potter ja Noah) elää rauhallista elämää isänsä kanssa keskiajalla pienessä ranskalaisessa kylässä, jonka asukkaat vieroksuvat hänen edistyksellisyyttä ja pelottomuutta olla oma itsensä. Isä, Maurice (Kevin Kline mm. Kala nimeltä Wanda ja Wild Wild West), eksyy markkinareissullaan unohdettuun ja kirottuun linnaan joutuen hirviön (Dan Stevens mm. Downton Abbey) vangiksi. Isäänsä syvästi rakastava Belle vaihtaa vapautensa isänsä vapauteen. Pian Bellelle selviää linnan salaisuudet: kirous, joka on muuttanut julman prinssin hirviöksi ja henkilökunnan esineiksi. Prinssin pitäisi rakastaa ja saada rakkautta joltakulta, jotta kirous kumoutuisi. Aikaa ei ole enää paljon. Kohta lumotun ruusun viimeinenkin terälehti kuihtuu.



Disney huomasi Cinderellan ja muutaman muun elokuvan uudelleen filmatisoinnin jälkeen, että aina ei tarvitse keksiä uutta vaan voi parantaa vanhojakin. Ja niin kävi Kaunotar ja Hirviö -tarinan kanssa. Hahmojen taustoja ja tarinaa yleensäkin avattiin enemmän kerronnalla sekä uusilla lauluilla. Vaikka seuraavat kohtaukset ja paikoitellen jopa vuorosanat tiesi etukäteen, päivitys oli mielestäni onnistunut. Eräs kohtaus kyllä oli pettymys. "Vieraamme"-kappaleen tanssiesitys ei yltänyt loistollaan piirrettyversion tasolle. Osasyynä ja jopa häiritsevänä yksityiskohtana oli liiallinen sekä toistuva lähikuva Lumiérestä, jolloin taustalla tapahtuva lautasten ym. tanssi jäi suurimmaksi osaksi näkemättä. Ihmettelen ohjaajan (Bill Condon mm. Twilight - Aamunkoi) syitä tähän ratkaisuunsa. Vai oliko tämä tuottajien (David Hoberman ja Todd Lieberman) mielestä oikea paikka pitää budjetti aisoissa? Harmi joka tapauksessa. Tässä kohtauksessa oli muuten Disneyn perinteinen viittaus toiseen heidän elokuvaansa. Voitte itse etsiä ja selvittää sen.


Oli positiivista huomata kuinka Emma Watson on kehittynyt näyttelijänä. Hän on päässyt irti Hermione-roolistaan (Harry Potter), mikä vielä muissa hänen rooleissaan on aiemmin näkynyt. Töitä hän kuulema todella joutuikin tekemään Belle-roolinsa eteen: näytelmä-, tanssi- ja laulutunteja oli ollut runsaasti ennen kuvauksia.
Dan Stevens puolestaan on tähän asti näytellyt pääasiassa sarjoissa, joten näinkin suuren pääroolin saaminen oli varmaan haaste. "Naamion takana" hän kyllä oli melkein koko elokuvan, joten oliko sittenkin kyse enemmän koiranroolista?  Disney on yleensä pitänyt kiinni tutuista näyttelijöistään, joten olikin yllätys, että päärooleissa oli uusia kasvoja. Jospa he vain lauloivat Hakuna Matatan niin hyvin auditionissa?

28. helmikuuta 2017

Fantastic beasts and where to find them - Ihmeotukset ja niiden olinpaikat




On vuosi 1926. Lisko Scamander (Eddie Redmayne mm. Les Misérables) saapuu New Yorkiin maailman ympäri käsittävällä tutkimusmatkallaan. Hänen kiinnostuksen kohteena ovat mitä erilaisemmat taikaolennot. Scamender tutkii, dokumentoi ja suojelee niitä suurella ihtohimolla. Lyhyeksi aiottu vierailu Isossa omenassa kuitenkin venyy yllättävien käänteiden myötä, mistä esimerkkeinä mainittakoon taikaihmisten erilaiset tavat ja lait sekä karkaavat ihmeotukset, joihin ei voi muuten olla ihastumatta. Muina Eddien kanssa tarinaa kertomassa ovat aurori Tina Goldstein (Katherine Waterston) ja ei-talk Jacob Kowalski (Dan Fogler).



Fantastic beasts on hyvä jatke Harry Potterin taikamaailman tarinoihin, vaikka se käy myös itsenäisestä tarinasta. Ihmekös tuo, kun jälleen on J.K. Rowlingin kirja taustalla. Kuitenkin sanastossa on paljon ensikertalaiselle uusia ilmauksia eikä kaikkia läheskään elokuvassa selitetä. Joten, jos Potter ei ole tuttu, kannattaa hankkia "tulkki" mukaan tätä leffaa katsomaan.



Elokuvan visuaaliset efektit, puvustus ja lavasteet olivat aivan omaa luokkaansa. Tämä huomioitiin Oscarilla puvustuksen osalta. Myös ohjaustyö oli mielestäni onnistunut, mutta ohjaaja David Yater olikin konkari taikaleffojen saralla. Mielenkiinnolla jään siis odottamaan viisiosaisen elokuvasarjan tulevia seikkailuja. Yltääkö suosio ja etenkin lopputulos Harry Pottereiden tasolle vai pistetäänkö peräri paremmaksi?

2. elokuuta 2013

Elokuun leffa


MIKÄ SARJA?

Tässä kuussa päätinkin valita sarja ainaisten leffojen sijasta. Tämä brittiläinen sarja kertoo omalaatuisesta perheestä. Sarja oli Catherine Zeta-Jonesille uran ponnahduslauta. Pam Ferriskin loisti osaltaan perheen äidin herskyvässä roolissa, joka on tyyliltään harvinainen hänelle. 

Paholainen pukeutuu Pradaan

Tämä oli sit heinäkuun leffa. Kukas arvasi oikein? ;)
 

Paholainen pukeutuu Pradaan pohjautuu Lauren Weisbergerin romaaniin, jonka sanotaan olevan ohuesti peitelty kuvaus maailman kuuluisimman muotilehden Voguen toimituksesta, sillä Weisberger toimi ennen kirjailijan uraansa Voguen päätoimittajan assistenttina. Andy (Anne Hathaway) on vastavalmistunut kirjallisuudenopiskelija, joka haaveilee työpaikasta laatulehden toimittajana, mutta harhautuu muotilehden päätoimittajan, Miranda Priestleyn (Meryl Streep) assistentiksi, sillä "tätä paikkaa tavoittelevat miljoonat naiset". Andy selviytyy mahdottomiksi tarkoitetuista työtehtävistä  ja siinä sivussa kampittaa työkaverinsa uraa. Samalla suhde poikaystävään kärsii, sillä kuten elokuvassakin käy ilmi: "Kun työelämässä menee hyvin, rakkauselämässä on vaikeuksia."


Paholainen pukeutuu Pradaan -leffassa on ollut mukana moni nimekäs ja oman kädenjälkensä jättänyt henkilö. Esimerkiksi ohjaaja, David Frankel (Sinkkuelämää), Meryl Streep ja Stanley Tucci (Nigel). Kaiken lisäksi tämä kompinaatio toimii. Erilaiset tavat / piirteet nivoutuvat saumattomasti ja komediallisesti yhteen tuoden todelliset ammattilaiset esille.
Tämä leffa on minun niitä säännöllisesti uudelleen katsottavia leffoja. Tosin nykyään katson ilman tekstityksiä, jolloin siitä saa enemmän irti pieniä yksityiskohtia, jotka jää kääntäessä unohduksiin. Harmi vain että leffa sai kasaan Golden Globen palkinnon, mutta ei yhtäkään Oscaria.


17. heinäkuuta 2013

Anna Karenina




Anna Karenina on Leo Tolstoin samannimiseen klassikoromaaniin perustuva draamaelokuva. 

Anna (Keira Knightley mm. Pirates of the Caribean) on venäläinen seurapiirirouva, joka hylkää arvostetun poliitikkomiehensä (Jude Law mm. Lahjakas herra Ripley) ja pienen poikansa rakastuttuaan komeaan ratsuväen upseeriin, kreivi Vronskiin (Aaron Taylor-Johnson). Annan ja Vronskin rakkaus on intohimoista, kaikennielevää ja lopulta tuhoisaa.
Päätarinan rinnalla elokuva kertoo toisenlaisen rakkaustarinan (vai voisiko sanoa täytetarinan), jonka osapuolia ovat Annan pikkusisko (Alicia Vikander, mm. ) sekä muuan vakavamielinen nuorukainen. Heidän lempeä rakkautensa kasvaa hitaasti, mutta syvenee vaikeuksien kautta vahvaksi ja kestäväksi. 


Anna Karenina on kuvattu uudella tai ainakin erikoisemmalla tavalla: katsojasta tuntuu kuin olisi teatterissa katsomassa koko elokuvaa / näytelmää. Lavastukset vaihtuvat silmissä, osa kuvataan lavasteissa ja ulkokohtauksia myöten kaikki on päivänselvästi näyttämöllä tapahtuvaa. Harvoin haluan jättää leffan kesken, mutta tällä kertaa niin melkein kävi. Uteliaisuus kuitenkin voitti.


 
Näyttelijäsuoritukset on ihan ok, mutta tarina itsessään on yksinkertaistettu äärimmilleen. Siitä syystä varmasti piti elokuvaan tupata myös Annan siskon rakkaustarina. Venäläinen sen ajan kulttuurikin jäi vähälle huomiolle. Puvut kyllä olivat mahtavia, mutta se nyt oli odotettavissa. Muuten siitäkin olisi tullut pettymys. Eipä elokuva muilla saroilla mitään palkintojakaan saanut, kuin puvuista.

10. heinäkuuta 2013

Sanctum




Papua-Uudessa-Guineassa, Etelämerellä sijaitsevat Esa’Alan vedenalaiset luolat ovat maailmansuurin tutkimaton luolasto. Josh (Rhys Wakefield) matkustaa puoliväkisin paikalle avustamaan isäänsä Frankia (Richard Roxburgh mm. Van Helsing) kartoittamaan luolastoa. Luolasto on kahden kilometrin syvyyteen ulottuva ja osittain veden täyttämä. Mukana matkassa ovat rahoittaja tyttöystävineen sekä pari tutkijaa. Retkikunnan tarkoituksena on löytää reitti, jonka kautta merivesi tunkeutuu luolaston jättimäisiin onkaloihin. Joshia ei voisi vähempää kiinnostaa Frankin luolaintoilu, sillä käy ilmi, että isän ja pojan välit ovat pahasti tulehtuneet. Myrsky on nousemassa, mutta silti se pääsee yllättämään retkikunnan ja tukkimaan poispääsyn luolastosta. Heidän pitää siis etsiä toinen ulospääsy tuntemattomasta luolastosta.  


Elokuva on tositapahtumien innoittama thrilleri (eli totta ehkä 1 %). Tuottajana ollut James Cameron on jättänyt oman tyylinsä elokuvaan, mutta silti se muistuttaa kovasti jo aiempia luolasukelluselokuvia (esim. The Cave), mitä edes 3D –tehosteet eivät pelasta.  
Rhys Wakefieldille tämä oli toinen elokuvarooli. Hänellä on muutaman vuoden kokemus näyttelytyöstä ja uusiakin rooleja on hän saanut. Viimeisimpänä leffaroolina on ollut The Philosophers tänä vuonna. Aika näyttää kuinka pinnalle hän nousee, jos nousee ollenkaan…