Anna Karenina

Anna Karenina on Leo Tolstoin samannimiseen klassikoromaaniin perustuva draamaelokuva. 

Anna (Keira Knightley mm. Pirates of the Caribean) on venäläinen seurapiirirouva, joka hylkää arvostetun poliitikkomiehensä (Jude Law mm. Lahjakas herra Ripley) ja pienen poikansa rakastuttuaan komeaan ratsuväen upseeriin, kreivi Vronskiin (Aaron Taylor-Johnson). Annan ja Vronskin rakkaus on intohimoista, kaikennielevää ja lopulta tuhoisaa.
Päätarinan rinnalla elokuva kertoo toisenlaisen rakkaustarinan (vai voisiko sanoa täytetarinan), jonka osapuolia ovat Annan pikkusisko (Alicia Vikander, mm. ) sekä muuan vakavamielinen nuorukainen. Heidän lempeä rakkautensa kasvaa hitaasti, mutta syvenee vaikeuksien kautta vahvaksi ja kestäväksi. 

Anna Karenina on kuvattu uudella tai ainakin erikoisemmalla tavalla: katsojasta tuntuu kuin olisi teatterissa katsomassa koko elokuvaa / näytelmää. Lavastukset vaihtuvat silmissä, osa kuvataan lavasteissa ja ulkokohtauksia myöten kaikki on päivänselvästi näyttämöllä tapahtuvaa. Harvoin haluan jättää leffan kesken, mutta tällä kertaa niin melkein kävi. Uteliaisuus kuitenkin voitti.

 
Näyttelijäsuoritukset on ihan ok, mutta tarina itsessään on yksinkertaistettu äärimmilleen. Siitä syystä varmasti piti elokuvaan tupata myös Annan siskon rakkaustarina. Venäläinen sen ajan kulttuurikin jäi vähälle huomiolle. Puvut kyllä olivat mahtavia, mutta se nyt oli odotettavissa. Muuten siitäkin olisi tullut pettymys. Eipä elokuva muilla saroilla mitään palkintojakaan saanut, kuin puvuista.

Sanctum

Papua-Uudessa-Guineassa, Etelämerellä sijaitsevat Esa’Alan vedenalaiset luolat ovat maailmansuurin tutkimaton luolasto. Josh (Rhys Wakefield) matkustaa puoliväkisin paikalle avustamaan isäänsä Frankia (Richard Roxburgh mm. Van Helsing) kartoittamaan luolastoa. Luolasto on kahden kilometrin syvyyteen ulottuva ja osittain veden täyttämä. Mukana matkassa ovat rahoittaja tyttöystävineen sekä pari tutkijaa. Retkikunnan tarkoituksena on löytää reitti, jonka kautta merivesi tunkeutuu luolaston jättimäisiin onkaloihin. Joshia ei voisi vähempää kiinnostaa Frankin luolaintoilu, sillä käy ilmi, että isän ja pojan välit ovat pahasti tulehtuneet. Myrsky on nousemassa, mutta silti se pääsee yllättämään retkikunnan ja tukkimaan poispääsyn luolastosta. Heidän pitää siis etsiä toinen ulospääsy tuntemattomasta luolastosta.  

Elokuva on tositapahtumien innoittama thrilleri (eli totta ehkä 1 %). Tuottajana ollut James Cameron on jättänyt oman tyylinsä elokuvaan, mutta silti se muistuttaa kovasti jo aiempia luolasukelluselokuvia (esim. The Cave), mitä edes 3D –tehosteet eivät pelasta.  

Rhys Wakefieldille tämä oli toinen elokuvarooli. Hänellä on muutaman vuoden kokemus näyttelytyöstä ja uusiakin rooleja on hän saanut. Viimeisimpänä leffaroolina on ollut The Philosophers tänä vuonna. Aika näyttää kuinka pinnalle hän nousee, jos nousee ollenkaan… 

Heinäkuun leffa

MISTÄ LEFFASTA?

Tämän kuun leffa perustuu Lauren Weisbergin romaaniin ja on täynnä tähtinäyttelijöitä. Pääosia vetää kaksi hyvin vahvaa naista, joista toinen kuvassa, Meryl Streep.

Erin Brockovich

Paluu kesälomalta.

Toukokuun leffa oli Erin Brockovich.
Erin (Julia Roberts) on kaksi kertaa eronnut kolmen lapsen äiti. Rahat ovat lopussa ja työpaikasta ei ole tietoakaan. Hän onnistuu kuitenkin pääsemään lakitoimistoon töihin lähinnä terävän kielensä ansiosta. Arkistojen kätköistä Erin löytää tietoja epäilyttävistä kiinteistökaupoista ja hänelle selviää, että kaupungin pohjavedet ovat saastuneet. Kaupunkilaiset sairastuvat yksi toisensa jälkeen, mutta syytteen nostaminen ei kiinnosta juuri ketään. Sinnikäs Erin lähtee kiertämään ovelta ovelle ja lopulta 600 kaupunkilaista panee nimensä kanteeseen. Peräänantamattomuuden palkkana on oikeushistorian suurimmat yksityiset korvaukset.

Elokuva on kerta toisensa jälkeen hyvä. Julia sai roolistaan ensimmäisen Oscarin eikä ihme. Hän sai pari muutakin pystiä suorituksestaan. Osa varmaan mikä vaikutti tähän oli hyvä ohjaaja, Steven Soderbergh, joka sai samaisena vuonna Oscarin Traffic -elokuvastaan. Brockovichin jälkeen on Steven ja Julia tehneet monta leffaa yhdessä, joten yhteistyö varmasti on sujunut hyvin.
Muistan kun leffa tuli ensi-iltaan kuinka sitä mainostettiin isolla budjetilla joka paikassa. Ihmettelin, että mikä lie tuokin taas on, mutta kun viimein suostuin sen katsomaan, yllätyin todella positiivisesti ja siitä lähtienkin leffa on kuulunut vakkari uusintoihini.

Muumio

Huhtikuun elokuva oli Muumio. Arvelin, että on se sen verran tuttu, että vihjeet olisi riittäneet, mutta laitetaampa helpompia ensi kerralla.

Muumiohan on uusintapainos 1932 vuoden elokuvasta. Vuosien aikana kehittyneen teknologian ansiosta uusi versio voittaa vanhan mennen tullen.
Kolmetuhatta vuotta sitten ylipappi Imhotepillä (Vosloo) on suhde faaraon rakastajattaren kanssa. He jäävät kiinni ja tappavat faaraon, mutta rakastajatar tekee itsarin ja Imhotep pääsee pakoon. Mutta mies napataan hänen suorittaessaan rituaalia, jonka on määrä herättää Anck Su Namun henkiin, ja mies haudattaan elävältä hirveän kirouksen saattelemana. 1920 -luvulla Rick O'’Connell (Fraser) ja Evelyn Carnahan (Rachel Weisz) saapuvat haudalle ja herättävät vahingossa Imhotepin muumion. Sitten alkaakin vitsaukset vaivaamaan egyptiläisiä. Eikä muumiokaan tunnu olevan kovin hyvällä päällä.

Muumio oli omana aikanaan varsin kallis elokuva, mutta 80 miljoonasta dollarista paljon lienee mennyt käytännön lavasteisiin, puvustukseen ja yms. Elokuva nosti myös pääosanäyttelijät kunnon palkoille. Tämän jälkeenhän on tehty pari jatkoleffaa samaan aiheeseen liityen. Rachel Weisz tämän elokuvan ansiosta ehkä parhaiten nousi pinnalle. On sittenmin saanut jopa Oscarinkin toisen elokuvan myötä.

Tämä elokuva kuuluu nykyään mielestäni parhaiten "klassikot" -kategoriaan. 90 -luvun lopun elokuvaksi aika onnistunut myös tehosteiltaan. Mutta jos tänä päivänä tehtäisiin uusi versio, voisin melkein vannoa, että muumio olisi paljon kesymmän näköinen. Sehän se nykyään on tyylinä. Ei vamppyyrit, ihmissudet ym. pelottavuudet enää juurikaan erotu tavis ihmisestä. Oltaisko me jo kaikki nähty ja mitään uutta pelottavaa ei enää osata keksiä?

Toukokuun leffa

 MISTÄ LEFFASTA?

Tämän kuun elokuva perustuu tositapahtumiin ja nousi aikamoiseksi kohuksi ilmestyessään. Julia Roberts (kuvassa) voitti parhaan naispääosan Oscarin tällä leffalla, mikä olikin hänen ensimmäinen voittonsa.

Kitt Kittredge - Neiti Neuvokas

Lama, kerjäläiset, työttömyys, rakkaus, perhe, ystävyys ja tahto, joka vie vaikka läpi harmaan kiven. Niistä aineksista tämä leffa on koottu perustuen Valerie Trippin tarinoihin.
Elokuva kertoo 10 -vuotiaasta Kit Kittredgestä (Abigail Breslin), joka asuu Cincinnatissa Ohiossa 1930-luvulla suuren laman aikana ja haaveilee sanomalehdentoimittajan työstä. Isä (Chris O'Donnell) menettää työnsä, kuten monet muutkin ja lähtee työnhakuun muualle. Äidin ja Kitin on pärjätäkseen otettava kotiinsa täysihoitolaisia, jotka ovat melkoisen värikästä väkeä. Osavaltiossa tapahtuu asuntomurtojen sarja, ja eräänä päivänä myös Kitin äidin rahat varastetaan. Pääepäillyksi joutuu kulkuripoika Will, joka on autellut myös Kitiä ja hänen äitiään ollessaan ilman miestä talossa. Mutta Kit ei voi uskoa ystäväänsä varkaaksi. Yhdessä muiden ystäviensä kanssa Kit päättää selvittää arvoituksen.

Elokuvassa on useita tuttuja näyttelijöitä: mm. Jane Krakowski (Ally McBeal), Joan Cusack (School of Rock), Stanley Tucci (Paholainen pukeutuu Pradaan). Juonessa on pari yllätysmomenttia, jotka on saatu hyvällä näyttelijän työllä esiin. Kaiken kaikkiaan leffa on mielestäni onnistunut ja hieman tavanomaisesta poikkeava.