Toukokuun leffa

 MISTÄ LEFFASTA?

Tämän kuun elokuva perustuu tositapahtumiin ja nousi aikamoiseksi kohuksi ilmestyessään. Julia Roberts (kuvassa) voitti parhaan naispääosan Oscarin tällä leffalla, mikä olikin hänen ensimmäinen voittonsa.

Kitt Kittredge - Neiti Neuvokas

Lama, kerjäläiset, työttömyys, rakkaus, perhe, ystävyys ja tahto, joka vie vaikka läpi harmaan kiven. Niistä aineksista tämä leffa on koottu perustuen Valerie Trippin tarinoihin.
Elokuva kertoo 10 -vuotiaasta Kit Kittredgestä (Abigail Breslin), joka asuu Cincinnatissa Ohiossa 1930-luvulla suuren laman aikana ja haaveilee sanomalehdentoimittajan työstä. Isä (Chris O'Donnell) menettää työnsä, kuten monet muutkin ja lähtee työnhakuun muualle. Äidin ja Kitin on pärjätäkseen otettava kotiinsa täysihoitolaisia, jotka ovat melkoisen värikästä väkeä. Osavaltiossa tapahtuu asuntomurtojen sarja, ja eräänä päivänä myös Kitin äidin rahat varastetaan. Pääepäillyksi joutuu kulkuripoika Will, joka on autellut myös Kitiä ja hänen äitiään ollessaan ilman miestä talossa. Mutta Kit ei voi uskoa ystäväänsä varkaaksi. Yhdessä muiden ystäviensä kanssa Kit päättää selvittää arvoituksen.

Elokuvassa on useita tuttuja näyttelijöitä: mm. Jane Krakowski (Ally McBeal), Joan Cusack (School of Rock), Stanley Tucci (Paholainen pukeutuu Pradaan). Juonessa on pari yllätysmomenttia, jotka on saatu hyvällä näyttelijän työllä esiin. Kaiken kaikkiaan leffa on mielestäni onnistunut ja hieman tavanomaisesta poikkeava.

Huhtikuun leffa

Tässäpä uusi arvoitus. Vihjeitä:

1. Kuvan nainen on yksi päänäyttelijöistä.

2. Kuvan kirjan pitäisi kertoa loput. 

Jos sattuisi sellaisia olemaan, jotka eivät ole tätä vanhaa hittiä vielä nähneet, voi tämän katsoa tässä kuussa livenä töllöttimestä.

Sissi

 Maaliskuun elokuva oli siis Sissi. 

Elokuvasarja kertoo Itävalta-Unkarin keisarinnasta aika höllästi. Elokuvat on tekemällä tehty romanttisiksi ja ihaniksi pukudraamoiksi. Kolmas elokuva, Keisarinnan kohtalonvuodet, etenkin on hyvin sepitetty.
Sissi, Bayerin prinsessa ja Itävallan keisari Franz rakastuvat ja yrittävät löytää mahdollisen tavallisen elämäntavan hovin tiukan etiketin ja suvun kanssa. Erimielisyyksiä tulee vähän kaikkien kesken. Etenkin Franz on puun ja kuoren välissä, kun Sissi ja oma äiti ovat erimieltä valtion asioista tai lasten kasvatuksesta. Ei se ole kenellekään miehelle herkkupaikka.

Elokuvasarja oli jo ilmestyessään menestys, joka sitten varjostikin Romy Schneiderin lopun elämää. Katsojat eivät hyväksyneet häntä muuna hahmona kuin Sissinä, millä olikin sitten traagiset seuraukset. Näissä elokuvissa, kuten parissa muussakin, Romyn äiti näyttelee sivuosaa yleensä ollen Romyn hahmon äiti, täti tai opettaja.

Elokuvat ovat 50 -luvulta ja se näkyy. Mutta heille, jotka pitävät romanttisista pukudraamoista, tämä on omiaan. Itse katsonkin nämä elokuvat kerran pari vuodessa. On se sen verran unenomaista.

John Carter

John Carter perustuu Edgar Rice Burroughsin Mars -tieteiskirjasarjan ensimmäiseen teokseen, Marsin prinsessa (1912). John Carter (Taylor Kitsch, mm. Battleship) on Yhdysvaltain sisällissodan aikainen upseeri, joka piiloutuu luolaan jouduttuaan intiaanien takaa-ajamaksi. Hän nukahtaa luolassa ja herää Marsissa, jota paikalliset kutsuvat nimellä Barsoom. Asukkaat ovat sotatilassa vallanhimo silmissä ja John Carter joutuu tämän kaiken keskelle.

Tämä on ohjaaja, Andrew Stantonin ensimmäinen oikeilla näyttelijöillä tekemä elokuva ja se kyllä näkyykin. Välillä tuleekin helposti tunne, että katsookin piirrettyä, koska jotkut asiat ovat niiiiiiin utopistisia, mitä edes avaruudessa ei uskoisi tapahtuvan. Elokuvaan laitettiin satoja miljoonia ja silti tuotto on jäänyt vain 10 % luokkaan. Vaikka mainostamiseen meni puolet budjetista, ei tämä elokuva tullut kannattavaksi. Yhtenä ongelmana on juuri tuo utopistisuus, mutta myös, että tarinan sisään pääsee vasta elokuvan lopussa. Joten ymmärryksen kannalta tämä olisi katsottava kahdesti, jotta elokuvasta saisi kunnolla jotakin irti.
Ymmärtääkseni kirjasta ei ole otettu kuin päätarina ja monta muuta oleellista asiaa on jätetty leffasta, esim. Marsin tai siis Barsoomin ilma- ja vesiongelmat. Mutta ei tämä elokuva silti saa minua niin kiinnostuneeksi kirjoista, että ne lukisin. Lyhyesti siis: tämä oli pettymys.

Love Happens - Tilaa rakkaudelle

Jennifer Aniston esittää koskettavan rakkaustarinan naispääosassa floristi Eloisea, joka törmää sattumalta elämänhallintaguru Burkeen (Aaron Eckhart) kotikaupungissaan Seattlessa. Burke on puolivahingossa tehnyt uransa vaimon kuolemasta. Hän kiertää luennoimassa kirjansa avulla surun voittamisesta. Elämä meneekin eteenpäin ihan mukavasti piilottelemalla työnsä takana, kunnes Eloise alkaa purkamaan vyyhtiä ystäväterapeutin roolissa. Eloisella on itsellään huonoja kokemuksia miehistä, joten oman muurin ylläpitäminen ei tuota ongelmia.

On virkistävää nähdä Jennifer Anniston vähemmän koomillisessa ja onnistuneessa roolissa ilman koomillista häsläystä, joka on hänen monissa rooleissa yleistä. Hänet voi jopa ottaa vakavasti.
Ohjaajalle, Brandon Camp, tämä oli ensimmäinen ohjaustyö, mutta ei ollenkaan huono. Jotain uutta näkemystä hänellä on ainakin kuvakulmien ja esitystapojen suhteen. Ei uskoisi aloitteilijaksi. Viimeiset vuodet Brandon Camp on tehnyt lähinnä käsikirjoituksia (kuten myös tämän elokuvan Mike Thompsonin kanssa), mutta elokuvaura alkoi jo 20 vuotta sitten mm. Nunnia ja konnia 2 -elokuvan ohjaajan assistenttina. Nyt hänellä on pari uutta projektia tulossa. Ehkäpä vielä kuulemme hänestä...
Kaiken kaikkiaan elokuva ei ole tavallinen "poika tapaa tytön ja he rakastuvat" -tarina. Se ei nimittäin ole tämän elokuvan pääasia ollenkaan, vaan surun ja elämän hallinta. Suosittelen siis niille, jotka ovat jo kyllästyneet perinteisiin rakkaustarinoihin.

Maaliskuun leffa

Mistä leffasta?

 

Uutena tuulena blogiini laitan joka kuukausi kuvan ja TE lukijat saatte arvata mistä leffasta on kyse. Kaikki arvaukset otetaan mielellään vastaan. Kuukauden loputtua, julkaisen leffasta perinteisen tekstin. 

Vihjeenä: ei ole amerikkalainen...